Index  Esittely  Hevoset  Kilpailu  Kasvatus  Muu Toiminta  Yhteys 

5.7.2009, sunnuntai
Oli lämmin kesäaamu. Maa oli kostea ja ilma raikas yöllä sataneiden pisaroiden seurauksena. Linnut visersivät, maantiellä oli hiljaista. Tallin pääovi avautui. Hevoset hörähtelivät koska ihmisen tulo talliin merkitsi aina aamusapuskoja. Sisään asteli takkutukkainen nainen aamutakissaan ja edellisen illan ripsivärit poskille varisseina. Nainen käskee kertojan lopettaa runoilunsa ja jatkaa tästä itse.

Tulin talliin aamutakki päällä. Edellisenä iltana oli juhlittu minun virtuaaliheppailuun palaamisen vuosijuhlaa. Vaikka tarjolla olikin alkomahoolia, olin koko illan selvin päin, mutta valvottua siinä väkisinkin tuli. Edellisenä iltana iltatallin tekijä, rakas puolisoni Juuso oli jättänyt heinäkärryt täyttämättä aamua varten. Siispä täytin heinäkärryt tallista kuuluvan rummutuksen lomassa. Aapo oli sitä mieltä että tarvitsen sapuskat heti. Joskus pelkäsin että se tulee karsinan tähystysaukosta läpi, sellainen ruokariippuvainen se oli. Menin heinäkärryineni ulos viemään aamuheinät tarhaan. Ilma oli tosiaan raikas!
Sitten alkoi hevosten ulosraahausurakka. Joillakin oli hyvin kiire syömään ja sen vuoksi tallissa raikui minun ääneni joka oli aamutunnelmassa vielä painoksissa. Kun kaikki pallerot olivat ulkona ja mussuttivat tyytyväisenä heiniäänsä, alkoi aamupuurojen keitto. Tarkoitan edellisellä hevosten aamukauroja. Kun keitokset olivat turvonneet ja jäähtyneet, kävin jakelemassa nekin tarhoihin. Koska kello oli vasta puoli yhdeksän, menin kahvihuoneeseen siemailemaan sumppia.
Kun kahvini oli kiehunut, otin jääkaapista eväsleivät ja mussutin niitä samalla kun katselin ikkunasta kesäiseen ulkoilmaan. Tallin pihaan ajoi tuttuakin tutumpi Renaul clio. Suvi nousi autosta ja lähti yllättävän reippain askelin kohti tallin ovea. Pian neitokainen saapuikin jo kahvihuoneeseen.
- Ai, täällä on kahvia, hän sanoi.
- Juu, mie keitin tässä ootellessa. Ihana kesäaamu muuten. Hevosillekki kiva ku ötököitä ei näy missään. Minä vastasin.
- Ei niitä öttiäisiä ole näkyny nyt vähäänaikaan niin paljon. Kävin koistisen tilalla ratsuttamassa Joggea niin siellä oli niin paljon mäkäräisiä että ei saanu missään olla rauhassa!
Koistisen tila on moderni talli n 40km etäisyydellä Hopelesista. Koistisen perhe on hyvin itsekeskeinen, heidän tallinsa majoittaa yksityisiä, mutta vuokralaiset saavat harvoin kunnollista vastinetta rahoilleen. Koistisen tillalla oli jotain Hopelessin perustamista vastaan. Heillä on jokin pakkomielle kilpailla Hopelessin kanssa (vaikka meillä ei yksityistoimintaa olekkaan) ja he tarkistavat aina, kumman hevoset sijoittuivat paremmin.
- Minkä takia sie käyt sielä Koistisilla vaikka inhoot niitä niin paljon?
- No en mie muuten, mutta käyn aina välillä sitä Joggea ratsastamassa kun sen omistaja on hyvä tuttuni. Ja saanpahan kuulla uusimmat juorut siinä samalla. Eivät ole vieläkään saanu uusia vuokralaisia sinne, kohta varmaan konkassa ku omia heppoja niin paljon ja vuokralaisiaki niin vähäsen.
- No ei välttämättä, Seppo Koistinen tienää ihan pirusti. Eikä mekään missään konkassa olla vaikka majoitetaan vaan omiamme ja jatkuvasti pittää olla uusia hommaamassa, siitä tuliki mieleen...
- Anna mää arvaan, ostit hevosen vaikka tarkotus oli ostaa vaan kuukauden kauraerä. Olis kiva saaha nuille edellisillekki Hollannin tuonneille paperit kuntoon kun ne jumittaa niin kauan vhippoksessa (evm, vastaa todellisuuden hipposta). Ainoastaan Vanin paperit on lädetysvalmiit. Kannattaisko edes joskus tehä edelliset valmiiksi ennenku mennee ostamaan uusia?
- Ainahan sitä kannattais, mutta ihminen on ihminen ja siihen vielä päälle minun malttamattomuuteni. Eikö sua edes kiinnosta kuulla minkälaiset ostin?
- Kiinnostaa toki.
- Yks Hannovertamma, ja toine traknertamma..
- Sori ku keskeytän, mut oot sentään tehny hyviä hankintoja. Saatais tehtyä niitä vauvoja. Tosin trakneroria meillä ole omasta takaa oo, mut eiköhän jostaki oripoitsu löydetä. Mut puhu loppuun jos niitä vielä monta on.
- Yks lämminveritammavarsa ja suokkitammavarsa, ravureita molemmat.
- Mulla meinas mennä kahvit väärään kurkkuun...Älä pilaile näin aamusta. Eihän meillä ole tiloja missä reenata! Maneesissako ajattelit ympyrää ajaa? Ja vanhan ladanko ajattelit niille perään laittaan ku kärryjä omistakkaan???
- No rauhotu nyt. ne on vasta varsoja, eikä ne heti mitään kärryjä tarvitse. ja oot oikeassa, ei mulla ole ravirataa. Siksi aloinki yhteistyöhön Taikasumun tallin kanssa. Sellanen kunnon ravitalli, saadaan lainata ravirataa niin paljon ku halutaan.
- Et oo Juusolle vielä kertonu? Millo vauvat meinaa tänne änkeityä?
- Onko sun pakko olla nuin pessimistinen! Todella rakastettavia tapauksia ne ovat, vaikka et voi niiden kanssa esteitä hypätäkkään. Ja voihan niilläkin ratsastella. Enkä oo Juusolle tai Jennille kertonu vielä.
Siinä samassa perheen tytär ja mies saapuivat tallikahvioon.
- Mitä et ole kertonu? Juuso kommentoi. äänessä oli huolestuneisuutta mutta myös ripaus vihaa.
- Niin että oon ostanu kaks ravurivarsaa. Molemmat tammoja, toine suokki ja toine lämpönen.
- Ai, miksi ihmeessä? Eikö ne ratsut olekki sun juttu?
- On, mutta vaihtelu virkistää. Tekkee muutenki mieli tehä välillä jotain muutaki kun ratsastaa.
- Minkälainen suku niillä on? Onko mahdollista, että niillä tienais rahaa?
Löin miehelleni tammojen paperit käteen ja ilmoitin että tytöt tulevat tänään. Kuiskasin Suvin korvaan, että kyllä minä tunnen Juusoni ja tiedän mistä hän suuttuu ja mistä ei. Tiskasin oman astiani ja Suvi aukaisi jääkaapin:
- Missähän ne mun eväsleivät on?
Sanoin meneväni pukemaan päälleni ja hiivin pois kahvihuoneesta.

Myöhemmin samana päivänä traileri ajoi pihaamme. Olin juuri pyyhkimässä hikeä otsaltani kun hinkkasin mutamiesten kunigasta, Aapoa tallissa. Juuso huusi minut kaveriksi. Katsoin murhaavasti Aapoa ja osoitin häntä pölyharjalla sanoen: "minä palaan vielä!"
Lapset tulivat trailerista iloisesti pois ja muu tallin väki toivotti heidät tervetulleiksi. Talutimme yhdessä Juuson kanssa ne samaan tarhaan. Minä vein niille heinää ja Juuso laski vettä saaviin. Katsoimme yhdessä onnellisia tyttövauvoja, jotka söivät samasta heinäkasasta. Ne olivat alusta asti uteliaita, itsepäisiä ja rohkeita, mutta ennenkaikkea suloisia, kilttejä ja helposti käsiteltävissä. Lapset saivat lempinimet Prinsessa ja Flirtti.

~Sanny